Imagen kansikuvakavalkadia katsoessa tuli mieleen mökillä majailevat aikakauslehtien kasat. Tästä mieleen juolahti mummolan vintillä tursuavat vaatelaatikot. Mummolat tuntuvat olevan täynnä tavaraa, joista jossain vaiheessa tulee keräilyhittejä ja niiden arvo pärähtää taivaisiin. Ainakin tunnearvo, jos ei rahallinen arvo. Kertakäyttökulttuurin keskellä saisi kaikki tuotteet säästämällä aikaan aikamoisen museon jälkipolville ihailtavaksi.
Kaikki tavara ei varmasti kestä aikaa, mutta on joitain asioita joita voisi säästää itse myöhempää tutkimista varten, esim. aikakauslehdet. Olen tavallisesti kiikuttanut lukemani imaget, trendit ja kuukausiliitteet kirjaston ota-tai-jätä -laariin jolloin lehdet ovat päätyneet jollekin toiselle luettavaksi. Fiilis tällaisesta päivän hyvästä työstä on ollut mainio, mutta olisiko siistiä säästää lehdet ja jättää ne jälkipolville löydettäviksi?
Mummolan vintiltä löytyy muuten yksi laatikko vanhoja rintaliivejä. Sellaisia vaaleanpunaisia ja kellertäviä puuvillaisia, pitkän mallisia. Samoja joita voi bongata nyt alusvaateliikkeiden stringien lomasta.
1 kommentti:
"Ei ole tyttö kauaksi puusta tippunut"
http://seilipaatti.blogspot.com/
Lähetä kommentti