maanantai 23. elokuuta 2010

Voi David Allen minkä teit!

Nyt on aloitettu GTD-ideologian käytäntöönpano. Getting Things Done koittaa saada mieleni järjestäytymään parille listalle, arkistoon, joskus/ehkä-laatikkoon ja tietenkin rakastumaan labelointikoneeseen. Mikä lieneekään kapistuksen oikea nimi.

Oma lempparini on tällä hetkellä joskus/ehkä-laatikko, jonne saa rauhassa sujauttaa niin haaveet, gradun valmistumiseen liittyvät tiedekunnan paperit, muotilehden kuin synttärilahjaideatkin. Oikea lottovoitto! Vähemmän innostavalta näyttää toimenpidelistani, jota pitäisi saada purettua. David Allen ei vielä keksinyt, miten äh niin ärsyttävästä hommasta saadaan tarpeeksi motivoiva, jotta sen suorittaisi siltä seisomalta. Sohvalta nouseminen päivällistä kelmuttamaan ei vain innosta minua täältä uuden lempparini huomasta, vaikka siinä kuluukin alle kaksi minuuttia.

Ajatuksena minua kyllä huvittaa tuo "mitä voisit tehdä kahdessa minuutissa, tee se heti". Siinä ehti kuljetttaa aika monta tyhjää shampoopulloa roskiin ja samalla lajitella vielä hiuspinnit omaan lokeroonsa.

Kyseisessä järjestelmässä ne asiat, joille et mitään mahda juuri nyt, arkistoidaan. Leikittelimme kaverin kanssa lounaalla saunan tärkeiden tavaroiden arkistoinnista, sillä en ole ahkera saunanlämmittäjä. K niinkuin kiuaskivi löytyisi tästä mapista ja P niinkui pyyhkeet tästä seuraavasta ja sitten pitää myös muistaa L niinkuin laudeliina.

3 kommenttia:

tints kirjoitti...

Oooh, tää systeemi vaikuttaa niin hyvältä että pitääpä tutkia tarkemmin :)

Anonyymi kirjoitti...

Itselleni suurin Ahaa-elämys GTD-listan kanssa oli, että siinä olevia asioita _ei tarvitse tehdä_ heti eikä välttämättä piankaan.

Systeemin hienous on siinä, että nämä asiat pysyvät systeemissä tallessa ilman, että niitä täytyy kokoajan muistella/tehdä siinä pelossa että unohtuvat muuten.

Anonyymi kirjoitti...

Systeemin ylläpitoon täytyy myös varata aikaa, vaikka vähän mutta säännöllisesti, se ei minulta oikein tahdo onnistua ja silloin systeemi ei oikein toimi