Tavaranvaihtokestit

Kuuntelin tänä aamupäivänä hyvän kuunnelman Yle Puheelta. Kyseessä oli Eve Mantun tapaaminen valokuvaaja Timo Wrightin ja kohtuullistamiskouluttajan jonka nimeä en enää muista kanssa.

Ohjelmassa keskusteltiin tavaroiden kertymisestä ja niistä luopumisen vaikeudesta. Kuuntele ohjelma vaikka heti.

On olemassa ainakin kahdenlaista tavarakritiikkiä. Sitä missä setä/täti radiossa sanoo: "Hyi hyi sinua materialisti, miksi ostat kun et tarvitse!" ja sitä missä setä/täti radiossa pohtii: "Mistä tämä tavaran määrä johtuu? Päätänpä miettiä keinoja, joilla kehittyisin tavaran käyttäjänä"

Tämä ohjelma oli mielestäni tehty hieman viilaten ensimmäistä kommenttia silmään ja siinä paljastui myös miltä tavaraa rakastavasta ihmisestä tuntuu, kun kaikesta tilpehööristä pitäisi päästä eroon.

Haluaisin itsekin vähentää tavaran määrää, mutta ongelma on suuri rakkauteni kaikenlaisiin rätteihin, pikkuesineisiin, kiviin ja keppeihin. Tavaraa kertyy ja lopulta siitä on todella vaikea luopua. Olen myös erittäin taitava keksimään itselleni selityksiä tavaroiden säilyttämisen puolesta. Nyt ulkomaille hetkeksi muuttaneena piti kaikki omaisuus pakata yhteen varastoon. Ajattelin, etten omista paljon mitään, mutta kyllä se kaverini ullakko aika täyteen tuli kirjahyllystä, tuoleista, koristeista, peileistä ja astioista. Sänkyni myin pois ennen muuttoa. Se olikin ainut tavaran minimoimiseksi tekemäni uhraus.

Ehkä muuttaessa takaisin Suomeen karsin osan krääsästä pois. Suurta huolta aiheuttaa monen monta ikeakassillista vaatetta, jotka odottavat Helmikujalla. Kukkamekkoja kukkamekkojen perään, joista en halua luopua. En halua luopua niistä kahdesta syystä. Yksi: en ole ehtinyt käyttää mekkoa tarpeeksi usein, jotta voisin sanoa käyttäneeni sitä. Äiti on luultavasti ommellut mekkoni juhlia varten ja koska juhlia on liian harvoin, en ehdi käyttää mekkoa tarpeeksi. Syy kaksi: olen käyttänyt mekkoa jokisissa kissanristiäisissä, koiranhautajaisissa ja kaimannimppareissa, ja olen täysin rakastunut reikäiseen ja kulahtaneeseen kuosiin. En tahdo luopua rakkaasta vaatteesta.

En tahdo viedä vaatteita pois kirpparille vaan mieluummin harkita kenelle haluaisin lahjoittaa vaatteen. Ehkä järjestän kestit, joissa ystäväni voivat tulla valitsemaan tavaroitani itselleen ja he voivat tuoda vastineeksi kestiherkkuja, hyviä lehtiä tai kukkia.

Toisaalta pieni kapitalisti kimittää sisällä, että nuo rätit myymällä voisi rahoittaa ensi syksylle uudet bootsit tai hienoja neuleita..

Laitan kestit harkintaan ensi syksylle.