Matka alkoi klo 2:28 launantai-aamuyönä Ljubljanan juna-asemalta kahden tanssahtelevan jalkaparin astellessa junaan. Olimme puoltatoista tuntia aikaisemmin palanneet upealta, räiskyvältä, energiseltä Hercules and love affairin keikalta Kino Siskasta ja mielen odotukset matkalle olivat korkealla. Pieni notkahdus matkaintoon tapahtui heti paikat löydettyämme, sillä matkustimme kuuden hengen loossissa, tukahduttavan kuumassa sellaisessa neljän muun matkaajan kanssa. Tämä tarkoitti huonoa yöunta junassa, istuma-asennossa tietenkin.
Kestin huonon ilmastoinnin ja hiljaisten matkakavereiden avulla yöni kohtuullisesti ja sain ehkä nukuttua pari tuntia. Joka kerta kun vilkaisin Emiliin, hän nukkui ja itse pohdin kuinka voisi asettua tähän puutumatta jaloista ja koskematta röyhkeästi naapuriin. Aamu valkeni kauniina Italian puolella ja se hieman lohdutti väsynyttä päätäni.
Uskomaton väsymys ja auringon nousu.
Tuonne laittaisin omenan ja sitten sivelisin pintaan vähän marinadia ja laittaisin tulille...
Juna saapui suoraan Venetsian saarelle ja ostimme heti matkaliput seuraavalle päivälle Goriciaan. Tarkoitus oli siis matkata sunnuntaina takaisin Ljulbljanaan Gorician/Nova Gorican kautta junalla ja bussilla. Nautimme myös heti alkuun kotona aamuyöllä valmistettua kahvia ja Emilin leipomaa kinkkupitsaa.
Neljän tähden hotellin vessa oli suunniteltu ihmisille, joilla on 40 cm pitkät jalat. Vai liekö tämä sittenkin kylpyamme barbeille.
Emme olleet valmistautuneet Venetsian kiertelyyn erikoisin tiedonjyvin, joten päätimme ihastella rakennuksia, haistella tunnelmaa ja arvostella matkamuistokojujen antimia. Ostimme hyvän kartan, jonka avulla suunnistus kanaalien ja kapeiden kujien kanssa onnistui erinomaisesti, kiitos Emilin hyvän suuntavaiston ja oman jääräpäisen kartanlukuhimoni.
Tämä on Venetsialainen tie, siinä on paljon vettä, joten kannattaa pitää kumpparit jalassa.
Söpöilyä ja erittäin huonoja vitsejä aamukahdeksalta.
Näimme San Marcon aukion lähes tyhjänä turisteista, nautimme upeista minipuistoista seuraten pulujen pelejä, kiertelimme rannoilla ja pikkukujilla, ja ihmettelimme koko kaupunkia. Koska saavuimma aikaisin aamulla pääsimme myös näkemään kuinka koko kaupunki herää henkiin yön jäljiltä, ja kuinka miehet (en nähnyt kovinkaan montaa naista töissä) avasivat putiikkejaan. Aikainen aamu oli ehdoton suosikkini!
Otin kuvan kun joku otti kuvan kun joku otti kuvan.
Basilika sopii hyvin tomaatin seuraksi.
Yrttitarha.
Emil kirjoittaa lahjalistaa joulupukille.
Ele harjoitteli luontokuvaamista.
Taksi kotiovelle.
Iltapäivällä San Marcon tori kirjaimellisesti täyttyi väkijoukoista. Ihmisiä oli joka puolelta maailmaa ihastelemassa kaunista Venetsiaa ja oli hassua miten kansallisuuksia pystyi arvailemaan vain ihmisten ulkonäön perusteella. Harmikseni maksulliset opaskierrkokset oli toteutettu kuulokkeiden avulla. Jokaisella turistilla oli siis pieni kuuloke korvallaan ja opas puhui omaan mikrofoniinsa niin hiljaa, että oli lähes mahdotonta soluttautua joukon sekaan.
Kamalia koriste-esineitä. Älkää ikinä hankkiko mulle mitään näistä!
Melkein tirskahtamassa kikatukseen.
Autotalli.
Olimme aika väsyneitä matkaustamisesta, joten painelimme viettämään siestaa pimennettyyn hotellihuoneeseemme pariksi tunniksi. Hotellimme oli yhden tähden minihotla lähellä San Marcon toria. Kaunis hotelli hieman äreällä asiakaspalvelulla oli hintansa väärti 30 euroa per henkilö.
Iltapäivällä kävimme lounaalla hetken mielijohteesta. Näimme upeita voileipiä erään kojun ikkunassa ja molemmat nyökättiin päätä toisillemme ja marssittiin sisään. Suloiset vanhat herrat tarjoilivat meille valtavat bruschetat, joiden päällä oli sieniä, juustoa, sipulia, tomaattia, kinkkua, rucolaa ja vaikka mitä. Nielimme herkut alas kurkuistamme kahvin voimin. Meinasi tosin tulla bruschetat ja kahvit takaisin lautaselle kun kuulimme ostoksiemme hinnan - 39 euroa parista leivästä ja kahveista. Siinä alkoi opiskelijabudjetti vapista, että päätettiin olla syömättä enempää ulkona.
Noin 2 euron arvoinen pala leipää nomsnoms!
Hauskaa ennen köyhtymistä.
Pelleilyä ennen köyhtymistä.
Ärsyttävää rahastusta tuntui olevan joka paikassa ja siksi emme ajelleet gondolilla, vesibussilla emmekä syöneet pitsaa saati pastaa. Sen sijaan etsiydyimme saarella asuvien ihmisten joukkoon ja seurasimme leidejä ruokakauppaan. Kauppa oli tietenkin kätketty kortteleiden sisään, joten se oli lähes mahdoton löytää ilman taitavan salapoliisin taitoja. Ostimme iltapalaa ja evästä sunnuntaille naurettavan halvalla.
Iltapäivä ja ilta täyttyi maleksimisesta kaupungilla ja illallla teimme vielä pimeän tarkistuksen ja kävelimme kauniiseen puistoon vesisateesta ja tuulesta huolimatta. Näimme matkalla aidon rotan ja pohdittiin, että taitaa Venetsiassa olla aikamoinen rottapopulaatio.
Dead end.
"Anna minä katson kun mulla on nuoremman silmät!"
Italialaista jätskiä ja italialaista liikennemerkkiä on molempia vielä vähän jäljellä.
Kärpässieni.
Näkymä hotellista.
Ihanan päivän päätimme sisäpiknikillä sateesta johtuen. Maistelimme mansikoita, homejuustoa, herkkukeksejä ja olutta.
Sunnuntain sää oli paljon aurinkoisempi ja saattoi kävellä t-paitasillaan kaduilla. Kaikenmaalaisia turisteja oli taas yksi kourallinen lisää kaduilla ja eikös se alkanutkin ahdistaa meitä molempia. Väkeä tuntui olevan joka paikassa, joka kujalla, jokaikisessä nurkassa. Kaiken lisäksi sunnuntaina järjestettiin kuntoilutapahtuma, jossa juostiin Venetsian halki. Porukkaa lenkkeili kummasti juuri meidän reitillämme kohti juna-asemaa ja päiväpiknikkiä.
Invisible hand guides us all.
"Anna nyt tänne se kartta kun minä olen partiolainen ja osaan suunnistaa"
Gondoleita nukkumassa.
Lähiliikenteen monet eri kasvot.
Hieno silta.
Hieno silta toiselta puolelta.
Juna-asemalla oli edessä jälleen lisää ihmisiä. Tuhkapilvi oli suljettanut lentokentän myös Venetsiassa ja porukkaa jonotti junalippuja ulos saakka. Kyllä hymyilytti kun oli oma junalippu jo takataskussa valmiina. Mahtaakohan tuhkapilvi viivästyttää myös meidän postikorttien saapumisen Suomen kamaralle vai jääköhän kortit jumiin vain epämääräisten osoitetietojen takia.. Kyllä pitäisi ihmisten ilmoitella nykyään kotiosoitteistaan, että saisi iloiset paperikorttiyllätykset perille saakka!
Jonottakaa rauhassa.
Matka kotiin oli täynnä hienoja välimerellisiä maisemia. Goriciassa kävelimme maiden rajan yli Nova Goricaan josta nappasimme ensin tietysti jäätelöt ja sitten bussin Ljubljanaan. Bussireitti mutkitteli kylästä kylään kunnes nukahdimme ja heräsimme 10 minuutin päästä Ljubljanaa.
Minä Italiassa, Emil Sloveniassa.
Rentoa.
Ja uskomattoman valkoista käsivartta.
Elen Venetsia vinkit:
- nähtävyydet Venetsiassa ovat kauniita, eikä niiden katselusta ulkoapäin pyydetä hintaa ollenkaan
- hostellit ja hotellit Venetsiassa ovat kalliita, joten yöpyä voi vaikka junassa
- eväät kruunaa matkan ja pelastaa kärttyisen reissaajan
- kartta kannattaa hankkia, niitä saa kohtuu hintaan paikan päältä. Omamme kustansi 2 euroa.
- Venetsiassa ei saa syödä röpöttää kaduilla, mutta sitä saa tehdä puistoissa.
- saaren rannoilla on rauhallisempaa ja sieltä voi seurata paikallisvesibussien liikkeitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti