Erinomaista päivää vesipiipuntuoksuiselta naiselta.
Eilisen hurjan jorauksen jäljiltä K4-klubilla heräsimme autuaina ihanan aurinkoiseen iltapäivään. Lounastreffit odottivat kello kolmelta turkkilaisen vaihtarin kanssa ja lähes suoraan sängystä kipitimme tapaamispaikalle.
Suuntana tällä kertaa Ljubljanan ainoa kunnon (tämä on siis turkkilaisten ystäviemme mielipide ja uskottakoon sitä) turkkilainen ravintola Yildiz han. Paikka sijaitsee keskustan ulkopuolella 20 minuutin kävelymatkan päässä. Pyörällä matka taittuu nopeasti.
Paikan henkilökunta on turkkilaista eikä puhu englantia, joten oli ilahduttavaa omistaa oma turkkilainen tulkki pöydässä. En ole ennen syönyt turkkilaista ruokaa (pois lukien aamuöinen kebab), joten mieli ja ruokahalu oli täysin avoinna uusille herkuille.
Ja herkkua me saatiin. Alkukeitoksi sain tomaattikeittoa höystettynä leipäpaloilla ja sulaneella juustolla. Muut söivät vihreää keittoa joka maistui myös erinomaiselta sitruunan kanssa. Pääruuaksi oli jotain allamdallan-juttua. Munakoisoa, kokolihapaloja, riisiä, ohraa ja luonnollisesti jugurttikastiketta.
Ruokailun kohokohta oli kuitenkin jälkkäri ja sen kanssa tarjoiltu omenapiippu. Vesipiippu omenatupakalla, joka maistuu kuin jälkiruualta. Itse jälkkäriksi kuivattuja aprikooseja ja viikunoita saksanpähkinöillä täytettynä ja siirapissa uitettuina. NAM!
Lounaalta palasimme kepein askelin ja piipahdimme testaamaan etnografisen museon kahvilan naapurissamme. Kavarna SEM (="Olen kahvila") oli kiva avoin ja lapsiystävällinen paikka. Ainakin kaikki 25 alle kouluikäistä kersaa kirmasivat hymyssä suin kahvilan nurmella ja kieppuivat karusellissa. Nautimme nopeat kavazmlekomit eli maitokahvit ja nautimme olosta hyvän ruuan, piiputtelun ja kahvin jälkeen.
Nyt valmistuaudun keikalle ja Venetsian matkalle. Kamera on jo latingissa ja pitsa pian uunissa. Puhtaat sukat ja pikkarit kassiin ja olen valmiina uuteen seikkailuun yöjunassa kohti Italiaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti