Viime kesänä kesätöissä kulttuuriviraston väki pelotteli minua pommeilla ja rähinöillä, kun kerroin lähteväni puoleksi vuodeksi Sloveniaan. Toisin sanoen maahan, jossa on sodittu 1990-luvulla kymmenen päivää ja joka kaikin puolin tuntuu uskomattoman turvalliselta paikalta elää. Uhmasin virastotätien uhkailuja tekemällä pikkureissun Balkanille. Kohteina Bosnia ja Hertzegovina, Montenegro ja Kroatia. Piipahdimme myös pikaisesti Serbiassa, mutta sinne aion suunnata kunnon ajan kanssa myöhemmin.
Matka taittui aika isolla porukalla, joista puolet sloveeneja ja puolet ulkkareita. Matkan järjesti Sarajevosta kotoisin oleva Vuk, joka oli todenteolla valinnut meille upeita kohteita ja järjesti viiden päivän reissun meille rentouttavaksi elämykseksi. Oli kiva tehdä eka reissu Balkanille paikallisen kanssa, jolloin sai kysyä henkilökohtaisesti, jos jokin asia jäi mietityttämään. Aikataulu oli tosin niin tiukka, että haluan vielä piipahtaa itsekseni Bosniassa, Serbiassa ja ehkä muuallakin.
Bosnia ja Herzegovina - Banja Luka, Jajce ja Visoko
Tällaista maisemaa tuntui olevan joka puolella. Vuoria, virheää, taloja ja tietenkin kotieläimiä!
Bosnialaiset poliisit osaavat käyttää luppoaikansa oikein.
Auton voi parkkeerata keskelle tietä kunhan muistaa laittaa hätävilkut päälle.
Possut olivat tuleet tutustumaan kaupungin tuuliin. Nämä kaksi taisivat olla myytävänä auton peräkärryssä.
Jajcen kylä bloggaa!
Tässä talossa asuu perhe Puu.
Titon kuvia makkarin seinälle.
Emil haluaa olla linnanneito.
Maisema linnoituksen huipulta Jajcen kaupunkiin.
Minä!
Sisi!
Vesiputous on huikea!
Bosnian pyramiidit. Tässäpä pähkäiltävää argeologielle ja historian kirjoittajille. Voiko Bosniassa olla pyramideja? Visokosta on löydetty pyramidin muotoinen vuori, jonka huipulla päällekäin useita sementtipalkkeja muistuttavia rakenteita. Pyramidin alapuolelta löytyi ihmisen tekemä luolaverkosto. Humpuukiako?
Illallinen hostellissa: cepapcicia (kebabpötkylöitä leivän sisällä ja sipulia) ja olutta. Viiden euron hintaan kuului myös livemusaa paikallisen möhömahan soittamana ja laulamana. Syntikkahumppa sai väen tanssimaan.
BiH: Sarajevo
Sarajevossa moskeijaan mentäessä laitettiin huivit päähän Pian kanssa.
Mattoja, paljon mattoja!
Pulutorilla tehtiin bisnestä siemenillä.
Iloisia naamoja.
Kynttilöitä ja hieno turvamekanismi. Kynttilät laitetaan altaaseen, jonka pohjalla on hiekkaa ja päällä vettä.
Piha.
Sarajevossa näki kranaattien jälkiä. Jokainen kaupungin talo oli saanut sodassa osansa. Nyt iso osa rakennuksista, teistä ja silloista on korjattu.
Lihalautanen.
Kerrostalo muistuttaa Sarajevon piirityksestä.
Treeni.
Evästauko puistossa. Mehukkaimpia viinirypäleitä ikinä!
Hautoja puistossa.
Emil kirjoittaa kortteja Suomeen, taustalla siisti rivi valkoisia hautakiviä.
Tauko: sarajevolaista hyvää olutta, viinirypäleitä, postikortteja.
Portaat joessa.
Illan vesipiipputtelu.
BiH: Višegrad
Pilviä pienten vuorten huipulla. Bosniassa on paljon pariin tonniin kohoavia vuoria, jotka (matkaoppaan mukaan) ovat kaikki hyväkuntoisten retkeilijöiden saavutettavissa. Ensi reissulla ehkä kipuamaan?
Sadepäivä ja muikea hymy.
Menimme turkkilaiseen kylpylään, joka muistutti suuresti homeista koppia tienvarressa keskellä metsää.
Vesi virtasi kylpylän vieressä ja se vesi oli ihanan lämmintä!
Tytöt odottelevat kylpylään pääsyä. Osa taisi kuitenkin jänistää..
Kylpylän vieressä oli mökki, jossa asui hampaaton pappa.
Serbia: Mokra Gora
Ajoimme oikealla vanhalla höyryjunalla pari tuntia huimissa maisemissa. Ruotsalaiset tapaavat poseerata vaakatasossa.
Tunnelissa jännitti.
Emil: "Whooooo!" Pia: "Jassåå"
Koissu.
Näiden vuoristoreittien piti yhdistää suuret balkanin kaupungit toisiinsa. Liian moni kuitenkin kuoli rakennustöissä ja reitti jäi vajaaksi.
Kisu kurkkasi.
Montenegro: Lovčen ja Kotor
Onneksi ajomatkalla tänne ei vastaan tullut yhtään henkilöautoa suurempaa kulkuneuvoa.
Minä ja Kotor ja vuoret.
Emme uskaltaneet mennä lähemmäs reunaa.
Kotorin romanttinen kaupunki, jota vartio Lovčenin luonnonpuiston vuoret.
Kauhee pussailee toi Emil!
Kisu otti nokoset kenkäkaupassa.
Linna kivestä.
Fish and chips.
Välimeren tunnelmaa.
Kroatia: Dubrovnik
Matkan viimeisen päivän kohde oli turistien kuorruttama Dubrovnik Kroatiassa. Turisteista päätellen tähän aikaan vuodesta reissaavat eläkeläiset ja opisekelijat - ne joilla ei tunnu muuta tekemistä olevankaan.
En vielä osannut arvata mitä tapahtuu kun unohtaa laittaa aurinkorasvaa niskaansa.
Oikea meri.
Mies, Vučko ja suihkukone.
BiH: Mostar
Mostarin kaupunki tuhoutui pahoin sodassa 1993. Monessa kadun kulmassa näkyikin kiviin maalattuja "Don't forget" tekstejä. Hienostihan tämäkin kaupunki on itsensä jälleenrakentanut. Ja köyhän turistin lompakkoa helli yhden rahan kahvi. (1 raha=0,5 euroa)
Maailman vanhin kolme vuotias silta. Silta romahti pommituksien takia ja rakennettiin uudestaan kolmisen vuotta sitten. Nyt nauttii UNECON suojeluksesta.
Juomavettä tarjolla!
Väsynyt ja nälkäinen matkaaja. Matkalla Dubrovnikista Mostariin ylitimme kolme rajaa, Kroatiasta Bosniaan, Bosniasta Kroatiaan ja vielä kerran Kroatiasta Bosniaan.
Kotimatkaan taittui monta rajan ylitystä ja 12 tuntia bussissa. Olimme aikaisin aamulla Ljubljanassa ja voi kuinka kauniilta tämänhetkinen asuinkaupunkimme näyttikään aamuauringon paisteessa tyhjillä kaduilla. Mielessä vielä Balkanin riemut, joten on aika alkaa suunnitella toista matkaa etelän ihmeisiin.
Elen vinkit Bosnia ja Herzegovinaan:
- Euro kelpaa maksuvälineenä melkein joka paikassa. Paikallinen valuutta markka on sidottu euroon, joten kaupustelijatkaan eivät pääse huijaamaan eurolla maskaessa.
- Halpaa on! Esimerkkejä: hostelliyö 8 euroa, turkkilainen kahvi 0,5 euroa, kilo karkkia 4 euroa, lihalautanen (kuva jossain ylempänä) 5 euroa, kaksi croissanttia ja kaksi sämpylää leipomosta 1 euro. Nämäkin hinnat varmasti yläkantissa kauniin skandinaavisen pärstäni takia.
- Ihmiset ystävällisiä ja auttavaisia. Kysyimme tietä ainakin kymmenen kertaa epävarmoissa paikoissa.
- Kun ymmärtää sloveenia, on helppo asioida kaupoissa.
- Balkanilla kasvisruuan löytäminen voi olla hankalaa. Erinomaisia liha-annoksia on taas joka nurkassa.
- Kaikki tiet eivät ole erinomaisessa kunnossa. Ajoimme bussilla suomalaisittain mökkitietä muistuttavaa tietä, joka puikkelehti kallioiden, kukkuloiden ja jyrkänteiden reunalla pari tuntia. Jouduimme kiertämään "varatietä", koska valtatien suuri silta oli tuhoutunut sodassa, eikä sitä ollut vielä korjattu. Tämä oli myös ainut kerta kun jouduimme tekemään muutoksen reittiimme sodan aiheuttamien tuhojen takia.
- Upeita maisemia, vesiputouksia, jokia ja niiden seassa myös ohuita puiden runkoja kasvavia luurankotaloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti