Perjantai 5.3.
Perjantaiaamuna piti herätä tosi aikaisin, koska juna lähti jo kahdeksalta. Onneksi juna-asema on parin minuutin kävelymatkan päässä. Meidän junamatkalla oli vaihto Mariborissa ja sinne matkattiin melkein identtisellä pendolinon näköisellä italialaisella junakalustolla, millä Suomessakin ajellaan. Juna oli Mariboriin tultaessa puoli tuntia myöhässä ja alkoi jo vähän jänskättää odottaako Wienin juna asemalla meitä. Siellähän se odotti ja matka jatkui. Maisemat matkalla olivat huikeat. Paljon vuoria, pikkuisia kyliä ja laskettelukeskuksia. Lumiraja näkyi selvästi. Laaksoissa kukat jo vähän kukki ja rinteet olivat yltäpäältä valloittavassa kuurassa. Menomatkalla syötiin Emilin tekemiä eväsleipiä ja mun keittämää termarikahvia.
Meidän paikat oli merkitty etukäteen.
Viikonlopun läheisin ystävä Robcek (=nenäliina).
Junassa oli tylsää.
Onneksi vastapäätä istuneet näkymättömät pikkutontut eivät välittäneet meidän jaloista.
Vuoria, jotka näyttävät livenä paljon isommilta.
Wienin päässä päädyttiin Wien Meidling -juna-asemalle, josta on erinomaiset yhteydet U-bahnilla eli metrolla keskustaan. Itävallassa on myös mahtavat opasteet, joten tyhmempikin olisi varmasti löytänyt tiensä Westbahnhofille, lähelle meidän hostellia. Ostettiin Meidlingista molemmille julkisiin matkaliput ja samaan 72-tunnin turistikorttiin sisätyi paljon alennuksia eri museoihin sun muihin nähtävyyksiin. Kortti on nimeltään Vienna Card ja kerron siitä lisää myöhemmin. Koska olin täysin unohtanut ottaa ylös hostellin nimen ja osoitteen, meidän piti etsiä myös nettiyhteys sähköpostiin pääsemiseksi. Ensimmäinen vastaantullut nettikahvila oli kallis ja nettihidas plus kesken surffailun sain tekstiviestin hostellilta, jossa luki osoite sekä hostellin nimi. Noh.. tuli nähtyä miten Itävallassa kahviloissa saa tupakoida ja surffailla samaan aikaan.
Hostelli oli mainio. Meidän punkat sijaitsivat kahdeksan hengen sekahuoneessa ja jaoimme huoneen parin japanilaisen, aussin, jenkin ja saksalaisen kanssa. Hostelli on erittäin hyvin varusteltu ja siisti. Lakanat kuuluu hintaan ja paikka toimii kuin rutiinilla. Samalla alueella on muitakin isoja hostelleja, joten matkaseuraa saa takuuvarmasti. Perjantaina heitettiin vaan tavarat hostellille ja lähdettiin kuljeksimaan keskustaan.
Ensin piti antaa kurnivalle vatsalle ruokaa ja valittiin hostellilta saamasta erinomaisesta kartasta aussiravintola. Ruuaksi söin vegeburgerin, jossa oli ananasviipale pihvinä, mozzarellaa, tomaattia, pestoa ja jotain soosia. Emil söi kenguruburgeria! Syömäpuuhien jälkeen oli vuorossa lisää maleksimista vanhassa kaupungissa ja pällistelimme hienoja taloja ja myös keskustan laidalla virtaavaa Tonavan sivuhaaraa. Ilmeisesti joen ranta on käytössä pääasiassa kesäaikaan, koska nyt se näytti täysin autiolta. Pari tyhjää ravintolalaivaa ja teinipoikia polttamassa salaa tupakkaa.
Burgerit.
Vesivärikuva. Jotkut kutsuvat tätä tärähtäneeksi kuvaksi, minä laveeraukseksi.
Meitä molempia alkoi väsyttää jo alkuillasta, joten käytiin vain yhdellä kahvilla ja olusilla ennen palaamista nukkumaan hostelliin. Hostelli oli hiljainen eikä kukaan juhlinut huoneessa. Hostelli saikin plussaa siitä, että yhteisissä tiloissa pystyi verkostoitumaan ja juhlimaan, mutta huoneissa sai nukkua rauhassa.
Lauantai 6.3.
Syötiin aamupalaa hostellilla ja suunnattiin aurinkoiseen aamuun keskustaan. Ensimmäinen etappi oli luonnontieteellinen museo, jota Sanna suositteli. Museo oli todellakin valtavan kokoinen ja sen kiertämiseen vierähti kolme tuntia (eikä me edes jaksettu tutkia kaikkea). Kivi kokoelma oli näyttävä sekä täytetyt isot eläimet, kuten norsu, mursu ja orangi. Onneksi tajuttiin kysyä lipunmyyjältä opiskelija-alennusta ja päästiin puoleen hintaan sisälle.
Söpö norsu ja söpö tyttö.
Mammutti.
Viaton matkaaja ei osannut varoa nokkelan paparazzin aikeita.
"Emil! Ei saa koskea näyttelytavaroihin!"
Museon hienoa kattoa.
Ja valtava portaikko.
Mursu Muhkea.
Monen tunnin näyttelyn tutkimisen jälkeen nälkä kurni jälleen vatsassa ja oli aika nauttia päivän toinen aamiainen. Erinomaista Wienissä on se, että aamiaista saa monesta paikasta pitkin päivää kohtuuhintaan. Hostellilta olimme napanneet mukaan erinomaisen kartan, jonka suositukset osuivat lähes täydellisesti meidän makuun (samanlaisia karttoja löytyy muuallekin Eurooppaan, joten kannattaa kurkata niiden sisältöä täältä). Menimme Espresso-nimiseen kahvilaan, joka oli sisutukseltaan jumahtanut hieman 70-luvulle. Listalta löytyi neljää erilaista aamiaista, joista itselleni valitsin itämaisen aamiaisen ja Emil söi ison aamiaisen. Yksi pieni miinus, joka liittyy jokaiseen kahvilaan on se, että niissä saa tupakoida sisällä.
Söpö pöytäliina ja söpö poika.
Joimme teetä ja kahvia. Ihana kukka, eikös olekin!
Aamiaisannokseeni kuului turkkilainen muna, hummusta, oliiveja, fetaa, kirsikkatomaatteja, kurkkua, leipiä, hunajaa ja teetä.
Emil söi tutumpia tuotteita, jotka maistuivat tuoreilta ja ihanilta.
Kukka jälleen.
Ja eikö olekin suloinen leipäkori. Tuon pitkulaisen sämpylän päällä oli suolakiteitä.
Kakkosaamiainen oli niin tuhti, että vältyin nälän tunteelta pitkästi iltakahdeksaan saakka. Tämä teki päivästä erinomaisen, eikä kylmä ulkoilmakaan haitannut kun oli vatsa täynnä ravintoa. Seuraavat kohteemme olivat Tonava ja Schönbrunn. Tonava oli aika ruma ja harmaa, joten en laita siitä kuvaa. Schönbrunn taas oli VALTAVA. Schönbrunnin linna ja käsittämättömän iso puistoalue ovat Habsburgin suvun ajalta. Vanhimmat osat linnasta on rakennettu 1200-luvulla ja viimeisimmät saatu päätökseen ensimmäisen maailmansodan aikana. Tämä "kesäasunto" on nykyään täynnä museoita ja puistoalue labyrintteineen on lenkkeilijöiden ja turistien kestosuosikki. Kun saavuimme alueelle alkoi sataa lunta ja koko valtakunta alkoi peittyä valkoiseen.
Etupihalla mahtuu leikkimään herttuat ja herttuattaret vähän isompiakin pihaleikkejä.
Takapihan vasemman puolen horisontti.
Ja oikean puolen horisontti.
Grillikatos.
Patsaillekin voi tulla kylmä.
Grillikatoksen juurelta ei paljon näkynyt valtakuntaan.
Hauskaa oli silti.
Niin kauan kuin sitä kesti...
Yhdessä päivässä ei ehdi paljoa ja nyt oli jo korkea aika päästä päiväunille ennen päivällistä. Torkkujen jälkeen menimme yhdessä huonekaverimme Shawnin kanssa syömään sushia. Sushi oli hyvää ja paikka oli maagisen oloinen. Etenkin vessa, jonka jokainen seinä toimi peilinä hämmästytti meitä.
Yöllä keli muuttui jäätäväksi ja luistelimme takaisin lämpimään hostelliin nukkumaan.
Sunnuntai 7.3.
Jee! Aurinko paistoi jälleen. Launatain lumisateen jälkeen oli ihana herätä aurinkoiseen ulkoilmaan. Valitettavasti ilma oli myös jäätävän kylmä ja kiskoin kaikki kolme pitkähihaista paitaa päällekäin takin alle. Sunnuntaina ei syöty kahta aamiaista, sillä aikaa oli vain kolmeen saakka. Otimme metron museokorttelin liepeille ja pääsimme ihailemaan toista upeaa linnaa Hofburgia.
Tämän korttelin alueella osataan laskuttaa matkailijoita raivostuttavan hyvin. Jos haluaa tutustua Wienin hovin vaiheisiin kattavasti, täytyy jokaiseen museoon ostaa oma pääsylippu. Lisäksi liput ovat kalliita eikä yhdessä museossa ole valtavasti nähtävää. Vienna-cardilla saa kyllä alennusta, mutta ei se yhden euron alennus paljoa lämmitä. Paras ratkaisu olisi ostaa vuosikortti kaikkiin museoihin hintaan 28 euroa ja kiertää pitkän viikonlopun aikana mahdollisimman monta näistä, jos historia ja hienot esineet kiinnostavat.
Kalliista hinnasta huolimatta valitsimme museoista yhden. Menimme katsomaan aarrekammiota. Hienoja timantteja ja helmiä pukkasi joka vitriinistä ja hauskinta oli miettiä mitähän näiden teosten tilaajat ovat miettineet aikoinaan. "Joo mulla on hirvee määrä ylimääräsii jalokivii. Voisitsä tehdä mulle vaikka sellasen patsaan ja laitetaan sit yhdet rubiinit jokaisen olennon päähän.. joo ja sit noita ihme helmii lojuu täällä kans. Voisiksä keksii niille jonkun paremman säilytyspaikan, vaikka jonkun jeesuspatsaan kun ne on kai aika suosittuja nykyään...."
Emil innokkaana Hofburgin edessä.
Kesähattu.
Matkamuistomyymälässä oli kaikkein hauskinta.
Elävä patsas pihalla.
Taksijono.
Viimeiset hetket Wienissä vietimme jälleen kahvilassa. Toinen hauskan näköinen kahvila samalla alueella kuin Espresso on Das Möbel. Tällääkin tarjoiltiin paljon aamiaista ja sisällä oli paljon nuoria ihmisiä hymyssä suin. Luulen, että täältä voi myös ostaa designia kotiinsa.
Seinäjuliste.
Eikö olekin sekasortoinen kuva. Paljon kaikkea.
Lamppu.
Toinen lamppu.
Kolmas lamppu... En tiedä mitä tämä arvokkaan näköinen ruova on ajatellut..
Uusi lompakkoni, Ilpo ja Wienin kartta.
Ja sitten kohti kotia. Hei hei Wien! Nähdään uudestaan kesällä.
Junamatka tuntui pitkältä ja pimeältä. Onneksi viihdytimme itseämme Mitä tiedät ystävästäni -pelillä. Seuraava matka suuntaa varmaan Venetsiaan tai sitten Balkanille. Emme osaa vielä sanoa.
Loppuun vielä pieni paatos Vienna Cardista:
- älä osta kallista korttia
- sisältää 72 tuntia vapaata liikkumista julkisilla hintaan 18 euroa.
- viikon kortin julkisiin saa 12 eurolla!
- museoihin saa opiskelija-alennuksen (ainakin joihinkin), joka on enemmän kuin Vienna Cardilla.
1 kommentti:
hii, tuttu mursu! se oli kyllä aivan valtava. ja vitsit miten kaunis tuo schönbrunn. pitää kyllä päästä wieniin uudestaan.
(ja sairaan hieno tuo sun lompakko!)
Lähetä kommentti