Education overview

Ensimmäisiä huomioita kulttuurieroista opiskelijoiden kesken. Olemme osallistuneet nyt kahden viikon ajan sloveenin kielikurssin kakkososalle sekä tiedekunnan tarjoamalle Business English -kurssille. Sloveenin kielikurssilla on meidän kahden lisäksi kolme makedonialaista, yksi venäläinen ja yksi italialainen. Pieni ryhmä, mutta silti tuntuu, ettei mikään tieto mene päähän, enkä saa tarpeeksi henkilökohtaista opetusta. Enkun kurssilla istuu meidän lisäksi 40 muuta opiskelijaa, joista noin kymmenen on Erasmus-opiskelijoita. Molemmilla kursseilla olen tehnyt pari samaa huomiota.

Suomalaisen koulukulttuurin mukaan luokassa istutaan hiljaa ja suu avataan kun on jotain kommentoitavaa tai kysyttävää. On myös tavanomaista viitata. Sloveniassa on ok huudella vastauksia kuorolauluna opettajan kysymyksiin. Opiskelijat eivät kommentoi opettajan puhumisia, mutta kysymyksiin vastataan ahkerasti ja kaikki yhteen ääneen. Kukaan ei viittaa tietenkään.

Suomessa opiskelijat eivät puhu toistensa päälle, ja jos puhuvat pidetään noita kommentoijia nuoleskelijoina tai pätijöinä. Tällä taas on ok korjata kaverin tekemä virhe ääneen koko luokalle. Näitä ihmisiä ei pidetä pepunnuolijoina. Suomalaisittain koen tilanteen, jossa kanssaopiskelija korjaa virheitäni, oman oppimismahdollisuuteni viemisenä. Kun on oppinut saamaan opettajan huomion pieneksi hetkeksi oppitunnin aikana, ei sitä oppimishetkeä sovi tulla häiritsemään kertomalla minulle oikea vastaus viereisestä penkistä. Joku on selvästi juurruttanut minuun kantapään kautta oppimisen taidon.

Lisäksi enkun kurssilla on ilmennyt pari ero suomalaisen yliopiston ja slovenialaisen yliopiston kielten opetuksen välillä. Käymme kurssia, jonka taso enkuksi on upper intermediate eli hieman keskitasoa korkeampi. Aiheena Business English, joka on meille tuttua hommaa. Hallintotieteiden opiskelijat taas tuntuvat olevan hieman hukassa tämän business-aihepiirin kanssa, samoin opettaja. Kurssilla suoritetaan joka kerta kuuntelemista, lukemista, kirjoittamista ja puhumista. Joka aihealueesta ehditään tekemään 4-6 tehtävää. Esimerkki yhdestä tehtävästä: Lue neljän lauseen mittainen teksti yrityksestä ja vastaa kysymyksiin, joihin voit suoraan alleviivata vastauksen. Vastauksessa käytetään täsmälleen samoja ilmauksia kuin juuri luetussa tekstin pätkässä. Tunnin aikana samat fraasit toistuvat joka toisessa tehtävässä. Kun opettaja kysyy, mitä markkinointi osasto tekee, opiskelijat lukevat suoraan kirjasta vastauksen ja jälleen, samat fraasit toistetaan uudestaan ja uudestaan tulevissa tehtävissä. Aika naurettavan helppoa, eikö? Ymmärrän sen, että tämä aihepiiri voi olla hankala sitä tuntemattomalle, mutta silti suoraan vastauksen kopiointi aina seuraaviin ja seuraaviin tehtäviin tuntuu turhalta. Sanavarasto ei ole vielä karttunut, ja aika kuluu business termien selittämiseen muulle kurssille. Tehtävät tuntuvat muutenkin olevan eniten yhdistä sana ja sen selitys viivalla tyyppisiä.

Tähän väliin vielä pieni vertaus suomalaiseen Business English -kurssiin. Pääosa kurssista sisältää noin 5 sivun mittaisien esseiden kirjoittamista pörssikursseista, yritystoiminnasta, markkinointisuunnitelmista ja kaikenlaisista graafeista. Kursseilla luetaan artikkeleita talousalan lehdistä ja kerätään talteen tärkeitä fraaseja, joiden avulla voi tarkasti kuvata esim pörssikurssien muutoksia. Tarkoitus on ymmärtää ja vastata tekstistä esitettyihin kysymyksiin kokonaisin lausein. Kun Suomessa harjoitellaan eri synonyymejä johtaja-sanalle, täällä keskitytään opettelemaan fraaseja "be in charge of" tai "be responsible for". Emme enää opettele miten kerron mitä teen vaan miten voin sanoa saman asian monella eri tavalla.

En tahtoisi valittaa, mutta tuskin tuolla kurssilla paljon uutta asiaa tulee olemaan. Tänään piti selittää mitä ostotoiminnot yrityksessä oikeasti ovat, koska opettaja ei tiennyt oikeaa selitystä. Jotta kurssi olisi mielenkiintoisempi haluaisin mennä syvemmälle aihepiireihin tai ainakin jakaa tietämystäni tästä alasta. Valitettavasti kanssaopiskelijoiden kielitaito asettaa rajoituksia syvemmälle analyysille. Tuntuu, että jos varastaisin opettajan vastauskirjan ei hänellä olisi aavistustakaan mitä opettaa. Noh, tämä kulttuurishokki laantukoon ja voin ainakin kokea osaavani kohtuullisesti englantia.

Helpohkosta enkun kurssista täysin päinvastaiseen tilanteeseen: slovene part 2. Voi kuinka ahdistavaa voikaan olla se, kun tajuaa olevansa kurssilla kolmen sloveenia ymmärtävän makedonialaisen kanssa. He ymmärtävät paremmin sloveenia kuin englantia, joten moniin kysymyksiin kuulee vastauksen aina sloveeniksi ei englanniksi. Tämä johtaa siihen, että opettaja selittää asiat aina kaksi kertaa, ensin sloveeniksi ja sitten englanniksi. Olisi ihanaa, jos opettaja voisi selittää kaiken englanniksi, jolloin myös me saisimme hyvää kertausta kieliopista. Onhan tuo hieno kielikylpy, mutta turhauttavaa kun kaikki aika menee sanaston kysymiseen. Opettaja kehottaa meitä kysymään aina kun emme ymmärrä, joten mehän kysytään ja paljon. Raskasta yrittää vastata opettajan sloveenin kieliseen kysymykseen, kun ei ymmärrä kysymyssanoja, saati konjunktioita. Lisäksi koko sääntö katoaa sanojen kääntämiseen.

Keskittymistä vaaditaan 100 prosenttia koko ajan. Viime tunnilla tipahdin vajaaksi viideksi sekunniksi kyydistä ja sen jälkeen oli erittäin vaikea päästä takaisin mukaan tahtiin. Kun opettaja kysyy jotain, täytyy minun ensin pyytää häntä kääntämään minulle kysymys englanniksi, jonka jälkeen käännän sen mielessäni suomeksi, yritän muistaa sen ja kirjoittaa ylös sloveeniksi. Samaan aikaan pitäisi etsiä maailman yksinkertaisimmasta dialogista vastaus ja kääntää se ensin suomeksi mielessä, sen jälkeen sloveeniksi ja vielä kysyä opettajalta parin sanan käännös. Uh!

Onneksi Emil pyysi tänään, että opettaja sanoisi kotiläksyksi tulevat tehtävät jatkossa englanniksi, koska välillä on varsin vaikea pysyä kärryillä missä monisteessa ja tehtävässä mennään. En paljon arvostanut makedonialaisen tytön naurahdusta tälle pyynnölle. 

Tämä blogiteksti olikin erinomainen intro läksyjen tekemiselle...