Salzburg

Esseen kirjoittamisen aloittamista on hyvä lykätä blogin kirjoittamisella. Tässä saapuu siis jatko-osa Graz-Maribor -tekstille. Sunnuntaina meitä lähti reissuun seitsemän. Oli hirveää herätä aamulla 6:30, kun kelloja oli siirretty tunti eteenpäin. Lähdimme ajelemaan kohti Saksan rajaa puoli kahdeksan aikaan ja itse nukuin ihanasti melkein koko matkan. Kun joukostamme puuttui kaksi kammottavan tanssimusiikin ystävää, saimme matkustaa ihan rauhassa ilman mölysaastetta.

Ensimmäinen pysähdys yhdeksän aikaan aamulla oli Velden an Wörthersee. Aamuaurinko lämmitti ja koko kylänen oli täysin rauhallinen. Sunnuntai-aamuna emme nähneet paikalla kuin yhden vanhan pariskunnan ja kahvilan työntekijän, joka tarjoili meille aamukahvit.

Maisema kuin Suomesta kesällä.

Soosa sanoo kvaak kvaak.

Gruppenfoto.Vasemmalta oikealle: Konna, Vlado, minä, Ivana, Ivana, Emil ja Samo.

Hotla hyvällä paikalla.

Toinen hieno hotla.

Pakumatkalla.

Takapenkillä.

Aivan Salzurgin liepeillä menimme tuhlaamaan rahamme todelliseen turistihömppään. Menimme suolamaahan eli Salzweltiin. Paikka on ikivanha suolakaivos, jonka vanhimmat käytävät on kaivettu käsin keskiajalla. Maaginen kiertoajelu sisälsi hienoja liukumäkiä suolakaivoksen sisällä, vetolautta-ajelun suolakaivoksen sisällä myöskin, minielokuvan suolakaivoksen vaiheista ja myös vähän infoa Salzburgista. Ehkä kaikkein hauskinta oli pukeutua suolapukuun.

Jou!

Menomatkalla kohti suolakaivosta.

Liukumäki.

Suolaamisen jälkeen suolasimme ruokahalumme mäkkärissä. En ymmärtänyt vieläkään miksi matkaseuramme halusi ehdottomasti syödä mäkissä, mutta eipä siinä kannattanut nälkäisellä vatsalla vastaankaan väittää. Söin pahaa salaattia ja hyvää juustohampurilaista. Voisi tuo mäkkäri vaan pysytellä siinä minkä parhaiten osaa - rasvan ja suolan yhdistämisessä.

Salzburg on viehättävä pikkukaupunki ja Mozartin kotikaupunki. Vaelsimme pitkin poikin Salzburgia ja kipusimme myös isolle linnalle tähyilemään kaupunkia. Linnaan oli valitettavasti korkea pääsymaksu, joten minä, Emil ja toinen Ivana päätimme laskeutua alas ja rentoutua kaupungissa ihmisten tasolla muiden vieraillessa linnassa. 

Menimme istuskelemaan kuppilaan kirjoittamaan postikortteja kotiväille ja jutustelemaan. Aika meni nopeasti. Toinen puolisko porukastamme palasi takaisin ihmisten pariin ja siirryimme joen toiselle puolelle kauniiseen puutarhaan ja PARHAASEEN LEIKKIPUISTOON IKINÄ!

Nyt tiedän miksi lapset tykkäävät leikkipuistoista. Meillä oli ihan uskomattoman hauskaa laskiessa liukumäkiä, keinuissa, karusellissa ja kiikkulaudalla. Nauratti niin, että vatsaan sattui. Ja pää meni aivan pyörälle karusellissa. Kun menimme leikkikentälle siellä norkoili teinejä polttelemassa tupakkaa, mutta meidän vilpitön ilo ja riehuminen karkoitti nuoremmat.

Upeet keinut!

Ei ihan joka pojan liukumäki.

Konna pyörii.

Ivana pyörii.

Loppuun vielä kuvia kaupungista. Vanhalta näyttää, ihan kuin kaikki muutkin kaupungit täällä päin Eurooppaa.

Kultainen pallo, iso Mozartin guugeli.

Linna.

Linnalta.

Linnalla.

Puutarha.

Romanttista.

Koskin yksisarvisen silmään hähää.

Koskin myös heppaa, se oli lämmin.

Perusjoki.

Ihania nappeja.

Kotona oltiin yhdeltätoista illalla ja uni maistui parhaalta.

Ps. Koko Itävalta menee kiinni viimeistään kuudelta. Jos haluaa saada kaiken irti kaupungista, ei kannata säästellä tekemisiä iltaan. Tuo kiinnimenoaika koskee myös hodaripaikkoja katujen varsilla kuin vaatekauppoja ja museoitakin.