Ennen pääsiäistä pitäisi ehtiä paljon. Essee on vielä puolivälissä, typerä enkun kurssi ihan liian aikaa vievä ja sloveenin läksyt huomiselle tekemättä. Lisäksi haluaisin siivota ja etsiä jostain oikeaa rairuohoa ja ehkä jonkun kukkasen pöydälle.
Torstaina tulee vieraita koko loppuviikoksi, joten haluan pyhittää aikani heille enkä koulutöille.
Olen ollut viimeaikoina aamu-uninen. Tiedän, että voisin nukkua kepeästi kymmenen tuntumaan joka aamu tai pidempäänkin, etenkin kun Emil vetää sikeitä vieressä. Haluan kuitenkin olla aamulla aikaisin hereillä, jotta saan hiipparoida keittiön ja kylppärin väliä rauhassa, käydä lenkillä ja kuunnella uutisia. Välillä oikein harmittaa kun on nukkunut makeasti yli yhdeksään ja aamun parhaat tunnit ovat jo ohi.
Kun asuu näin keskustassa, huomaa nopeasti missä ajassa muu kaupunki elää. Yhdeksän ja kymmenen välillä ei aamusilmäisiä työmatkalaisia enää kävele ikkunan alla. Haluan herätä samaan aikaan muun kaupungin kanssa, jotta tiedän miltä sellainen herääminen tuntuu. Kun olen saanut tarpeeksi tutkailla muiden aamua voin pujahtaa takaisin nukkumaan aamupäiväunille.
Yksi ikävä puoli tuossa kivassa aamurutiinissa on. Kun valvoo illalla pitkään, väsyttää kamalasti seuraavana päivänä, ja ystäväni päänsärky saapuu kylään.
Tänään kävin keräämässä energiaa joogassa. Olen käynyt nyt viitisen kertaa kivalla joogastudiolla vääntäytymässä ja kääntäytymässä. Hiki virtaa ja hauskaakin on ollut. Vanhana voikkaajana ärsyttää kun liikkeitä ei tehdä kuin hetken aikaa. Itse haluaisin treenata yhtä liikettä pitkään, kunnes se onnistuu, enkä kuunnella omaa hengitystäni ja liikkeen virtaa. Joo joo tiedän, että se on joogan idea, mutta minkä sitä luonteelleen mahtaa.
--
Nyt kiireellä valmistautumaan päivälliselle. Laitan kivan mekon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti