Suomi tuli joukkuekisassa kolmanneksi Itävallan pokatessa kultaa ja Norja hopeaa. Ne tyypit lensivät tosi pitkälle ja kaikki hurrasivat. Harri Olli ei viitsinyt tulla testikierrokselle hyppäämään, mutta kyllä se ihan hyvin hyppäsi kuitenkin. Janne Ahonen ei hypännyt ja hänen tilallaan oli Olli Muotka. Muotkalla on hyvä sukunimi.
Koska lauantaina meidät käännytettiin takaisin Kranjska Gorassa liika tungoksen takia, lähdimme tänään aikaisin liikkeelle. Bussi starttasi klo 4.30 ja olimme Planicassa kuudelta. Seitsemän aikoihin alkoi ihmisiä valua paikalle ja me katsastettiin parhaat paikat itsellemme. Yhdeksän ja kymmenen välillä alkoi tapahtua ja tunnelma kohota harjoituskierroksella. Itse kisan alkaessa kymmeneltä katsomo oli täynnä ja liput vaan liehuivat. Jos kaikissa urheilutapahtumissa on yhtä hauskaa, aion kyllä mennä toiseenkin!
Planica klo 6:50 aamulla. Edessä näkyy pikkumäki ja taaempana lentomäki. Aikainen lintu madon nappaa.
Meidän seuruueesta luonnollisesti espanjalaisilla ja portugalilaisella oli liput omasta takaa. Harkinnassa on jo Espanjan oman mäkihyppyjoukkueen kokoaminen tänä keväänä.
Suomen, Puolan, Kroatian, Tsekin ja Portugalin liput poseeraavat.
Munkin piti saada oma lippu. Tätä heilutin koko päivän niin että käsivarsissa tuntui.
Siinä itse mäki.
Tuo pikkuinen kärpäsen kakka...
...onkin Martin Schmitt!
Suomalainen lätkäjengi tuli myös juhlimaan Planicaan. Oli vähän selittelemistä muille vaihtareille miksi noilla viisikymppisillä miehillä oli peruukit päässä ja muutenkin hurja meno. Keskellä ranskalainen ystävämme Slovenian lippu hampaissa.
Janne Happonen ei poseerannut minulle.
Aurinko kurkisti vuoren takaa.
Liput kohti kotia.
Mun eka mäkihyppykokeilu.
Oli hauskaa ja kannatti herätä 3.15 aamulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti