Naimanäköä

Turkkilainen Senem sanoi eilen että minulla ja Emilillä on naimanäköä. Hauskaa!
Planican jälkeen on viikko lähtenyt hitaasti käyntiin. Pää sanoi kiitti ja riitti valvomiselle ja olen kärsinyt inhottavasta päänsärystä muutaman päivän. Eilen menin aikaisin nukkumaan Emilin tekemän herkkuruuan jälkeen ja heräsin puoli kasilta pirteänä, ja mikä parasta ilman pääkipua.

Tänään on jännittävä päivä. Saan soiton Suomesta klo 16.45 Slovenian aikaa, ja se puhelu on työhaastattelu syksyn tekes-projektia varten. Pitää lukaista oma kandi vielä läpi ja sitten miettiä mitkä ovat mun vahvuudet ja heikkoudet ja miksi mut pitäisi valita. Jos pääsen projektiin mukaan aloitan kirjoittamaan gradua syyskuussa ja ota pitkän loman helmikuussa.

Kunhan selviän tästä päivästä, voin alkaa suunnitella viikonlopun matkaa Salzburgiin. Lähdemme sekalaisella Slovakia-Portugali-Suomi-Slovenia -sakilla autoilemaan Itävaltaan (jo toinen reissu meille pohjoisnaapuriin). Huhtikuussa on luvassa lisää matkustusta. Suomen lisävahvistukset saapuvat pääsiäisenä, jolloin pääsemme maakuntamatkailemaan Sloveniassa. Puolivaiheilla kuuta menemme romanttiseen Venetsiaan. Sieltä palattuamme Eve saapuu kylään ja sitten lähdemmekin jo viideksi päiväksi Serbiaan. Huh!

Tuntuu haikealta kun tietää, ettei tätä iloa ole jäljellä enää kuin 3-4 kk. Ja toinen haikeuden aihe on se, että ainakin saksalainen ystävämme Andrea sekä portugalilainen Goncalo lähtevät kohti kotia kolmen viikon päästä.

Haikeudet sikseen ja nyt sen kandin kimppuun!