Slovenian reunalle

Mikä olisikaan parempi tapa päättää viikonloppu kuin matkustaa meren rannalle. Slovenialla on noin 47 km rantaviivaa (mittaustavasta riippuen). Vuokrasimme kolmen vaihtarikaverin kanssa auton päiväksi ja suuntasimme nokat kohti aurinkoista Koperia. Päivän suunnitelma oli viettää päivä Koperissa ja jos virtaa riittää mennä katsomaan auringonlaskua naapuripitäjään Piraniin.

Autoilu sujui erinomaisesti ja vuokra-auto oli toimiva. Uusi, kiihtyvä ja puhdas.

Rannikko oli ihanan välimerellinen. Palmuja, aurinkoa ja meri. Kierreltiin Koperin vanhassa kaupungissa ja ihasteltiin parvekkeita ja koristeellisia ovenpieliä. Koper vaikutti todella modernilta paikalta ja puistoissa näkyi muotoja, joita toivoisi näkevän enemmän myös Suomessa. Pitkiä penkkejä, epämääräisiä möhkälepenkkejä lapsien iloksi ja tietenkin karuselli!

Koperin vierailun kaksi ehdotonta suosikkiani olivat satama, jota tarkasteltiin vain kaukaa ja herkkukaupan kakkupalat.

Sataman koneita.

Emil näyttää voimat.

Pian sitruunakakku oli jättiläinen verrattuna omaan jugurttikakkuuni.

Näin me laitetiin rahat menemään. Viiden hengen herkkuhetki.

Kahvitteluhetken aikana tuli puhetta blogeista. Ruotsalainen ystävämme oli ymmärtänyt blogini ostikon hauskasti väärin. Koska blogista löytyy jonkun verran juttuja ruuasta, hän oli päätellyt blogini otsikon olevan ruotsia. Emman matkassa eli suomeksi Emman ruokakassa ja vielä tyyliteltynä Emman ruokarahasto.. Mainio blogi-idea kerrassaan.

 

Taustalla Välimeri.

Lounaan ja kakkuilun jälkeen ajoimme upeaa maisemareittiä pitkin Piraniin. Piran on aivan Slovenian reunalla ja maisemat merelle ovat upeat. Oli ihanaa törmätä merituuleen ja nähdä oikeita aaltoja. 

Värikkäitä taloja ja jannu Piranissa.

Piranissa oli jo kevät ja siksi Emiliä naurattaa.

Linna.

Keskusaukiolla oli pikku rullaluistelijoiden mafia.

 

Taisin kävellä koko ajan Emilin takana.

 

Slovenian reuna.

Minä Slovenian reunalla.

Tyrskyt olivat kaukana alhaalla, mutta silti komeat.

Halpaa mainostilaa.

"Jaz sem Emma-Leenin pes". Iso koira on halunnut jäädä historiaan.

Otin kiinni aaltoja.

Kerrankin matkaopas oli oikeassa. Auringonlasku Piranissa kuhano vinon (kuuma viini) kera on melkein ällöttävän kaunista.

Kotimatkalla päästiin hurjastelemaan taas moottoritielle. Tällä kertaa hurjastelu tuli takavasemmalta kun oma kuskimme väisti oikealta rampista tielle tulevaa autoa vasemmalle kaistalle ja samassa hetkessä vasenta kaistaa noin 140 km/h ajava kaara sattui samaan hässäkkään. Riikkari raikui ja onneksi Riku oli rauhallinen kuski ja selvittiin säikähdyksellä. Jatkossa taidamme ajaa turvallisuussyistä etelä-eurooppalaiseen tyyliin reilua ylinopeutta.

Lopulta pääsimme turvallisesti kotiin. Päivä raikkaassa ulkoilmassa teki hyvää. Suosittelen sitä kaikille säästä ja maasta riippumatta.