Viimeiset kaksi päivää on saanut pelätä ulkona liikkuessa katoilta putoilevia lumikasoja. Lämpötila kipuaa vähitellen päivä päivältä nollan yläpuolelle. Pari viikkoa ja kaikki lumi on kadonnut!
Tämä viikko on mennyt todella nopeasti. Aamupäivät istutaan kielikurssilla ja iltapäivät lounalla. Alkuillasta päiväunet ja iltaisin suunnataan katseet kaupungille. Keskiviikkona kävimme herkullisessa Zvezda-kahvilassa juhlistamassa kandiani. Söin ihanaa sulkaakakkua, jonka päällä oli runsain mitoin mansikkaa, mustikoita ja vadelmia. Ennen kakkua testattiin myös paikan voikkarit. Kotitekoisella salamilla, suolakurkulla ja majolla täytetty leipä sai kovan kilpailijan kasvissänkkäristä, jonka sisältä löytyi rasvaista juustoa, paprikaa ja tomaattia. Kaiken kukkuraksi tarjoilija kutsui leipää črn kruh eli musta leipä! Innoissamme ajattelimme että nyt tulee eksoottista ruisleipää, mutta kyseessä olikin kokojyväsämpylä.
Lisää herkkuja seurasi torstai-iltana. Tutorimme Grega tutustutti meidät pikkuruiseen slaščičarnaan (herkkupuoti), jossa maistelimme uskomattoman kokoista suklaakastike-jäätelö-strösseli-kermavaahto-annosta. Nam! Torstaina tapasin myös Andrean, joka on tullut opiskelemaan samaan tiedekuntaan kuin mekin. Tuntui kummalliselta, miten parissa viikossa Ljubljanasta oli tullut tuttu paikka verrattuna Andrean kahden päivän kokemukseen paikasta. Bussilla kulkeminen, ravintolassa asiointi ja kaupungilla liikkuminen ei tuntuu varmalta ja järkevältä. Vielä kaksi viikkoa sitten piti ihmetellä miksi kahvilassa tarjoilija ei tule pyytämään maksua vaikka lasit ovat olleet tyhjät puoli tuntia. Nyt tiedetään hihkaista: "Račun, prosim!" ja lasku saapuu.
Viikonloppuna suuntaamme Koperiin. Vuokra-auto imee sisäänsä viisi Erasmusta ja sitten körötellään katsomaan oikeaa merta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti