perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kohti akateemista uraa

Edellinen pelasta pääsi -teemapostaus ei ikinä saapunut tosielämään.

klo 5.15
Herätyskello soi, säntään suihkuun, vedän kamppeet niskaan, pakkaan reppuun tietokoneen, muistivihon, ja lompakon (jolle tuli päivän aikana raskaasti käyttöä)

klo 6.19
Kännykkä soi. Taksi odottaa pihassa. Alkaa olla hoppu kentälle.

klo 6:40
20 minuuttia lennon lähtöön. Lento peruttu, odotan jonon hännillä. Sain lupauksen paikasta koneeseen.

klo 6.45
Kuulen, että muu seurue on buukannut itselleen lennot takaisin Vaasaan, vaikka tarkoitus oli tulla junalla. Vedän kilarit ja katson murhaavasti huonojen matkaohjeiden antajaa.

klo 6:50
Olen valmis lähtemään kotiin. Ärsyttää vietävästi.

klo 7:00
Lento lähtee, minä jään. Lipussa mättää jokin. En saa selvää virkailijan mussutuksesta.

klo 7:15
Pääsen vihdoin peruutetun lennontarjoajan tiskiltä toiselle tiskille. Lippu ei kelpaa. Takaisin alkupisteeseen.

klo 7:25
Saat käsinkirjoitetun paperilapun. Siinä lukee että Vaasa-Helsinki ja mun nimi.

klo 7:26
Uusi boarding pass kädessä ihmettelen, ettei kukaan kertonut etten ehtinytkään mukaan lennolle.. seuraava yritys puolentoista tunnin päästä.

klo 7.30
Piipityspuhelu kotiin. Ostan piruuttani lennon Helsinki-Vaasa. Hinta 340 euroa yhteen suuntaan.

klo 7:50
Sotken lentokentän vessan, kaadan ostamaani kiskurihintaista kahvia pöydälle. Chattailen hermostuneesti.

klo 8:40
Turvatarkastuksen kautta lähtöselvitykseen ja koneeseen. Aurinko paistaa jo kirkkaasti. Ei haittaa yhtään myöhästyminen, joudun kuitenkin katsomaan koko päivän samoja naamoja palaverissa.

klo 9:50
Laskeudun Helsinkiin. Otan taksin.

klo 10:15
Taksikuski jututtaa ja kertoo mukavia juttuja. Kyselee miksi menen kauppikselle ja tarinoi tytöstään joka valmistui sieltä 3 vuotta sitten. Alkaa etsiä mulle tietoa vapaista asunnoista kesäksi.. Ei hermostuta enää!

klo 10:40
Saavun tunnin ja 10 minuuttia myöhässä kokoukseen. Kukaan ei tervehdi saati kysy miten matka meni.

klo 10.40-16.30
Ding dong ding dong ding dong.. edessäni istuva mies rapsuttelee partaansa ja nyppii siitä partakarvoja tutkiakseen niitä. Vieressä puhisee tutkija, joka pelkää ettei saa omaa suun vuoroaan. Matkaohjeiden antaja välttelee katsettani kun kerron ostaneeni lentomatkan takaisin kotiin. Hinnaksi valehtelen 200 euroa ja jotain päälle. Pöyristyneitä katseita ja syyttäviä kysymyksiä siitä kuka tuonkin matkan maksaa. Käännän taitavasti ongelman pois itsestäni. Tunnen pientä syyllisyyttä tiukasta otteestani ja itsepäisyydestäni. Lapsellisuudesta puhumattakaan.

Koko päivän slaidiesitys puuduttaa, on nälkä, väsyttää, en kuuntele, kommentoin nyökyttelemällä kun mukava jenkki puhuu asiaa.

Partaveikko nyppii taas haivenia ja änkyttää jotain matematiikasta.

150 slaidin setin tiivistämistä 30 väännetään ja käännetään. Epäolennaisuuksiin puuttuminen kuuluu akateemiseen reflektointiin.

klo 16.31
Juoksen äkkiä kokouksesta ulos hengittämään ilmaa. Marssin johonkin suuntaan oikealle ja tulen vihdoin tapaamispaikalle, jossa odottaa ystävä.

klo 17.00
Pitkä purkaus ja turinaa. Samalla kallista (?) salaattia ja juoruja.

klo 17.34
Lisää juoruja ja päivittelyä

klo 18.24
Pikavisiitti ekokauppaan shampoo-ostoksille. Purkki törkyhintainen, mutta tyylikäs ja hyvä. Juoksen kohti bussia.

klo 18.42
Bussilla yksin kohti puolituttua.

klo 19.05-22.00
Hengitystä, ruokaa, sohvannurkka ja kuulumisia. Kerrankin rentoa.

klo 22.34
Lentokentällä tuskastuminen. Shampoopurkki on tietenkin liian suuri käsimatkatavaroihin. Piipityspuhelu ja hermostuminen.

klo 22:54
Vien repun, jonka sisällä on kallis shampoopulloni matkalle ruumaan. Kotona odottaa varmaan putipuhdasta tavaraa..

klo 23.01
Istun alas ja tarkistan viikon rästihommat. Riittäähän noita. Otan yhden käsittelyyn ennen lentoa.

klo 23.59
Sulttaanitkin matkustavat varmasti näin kalliilla lennoilla. Tästä päivästä taisi jäädä käteen 340 euron ilta Espoossa.

klo 00:50
Lento Vaasassa. Etsin reppua matkatavaroiden joukosta. Vaahtoava reppu näyttää säälittävältä. Kinuan taksimatkan jakamista bisnesmiesten kanssa. Eipä tuo yksi taksimatka tässä konkurssissa tunnu enää miltään.

1 kommentti:

hunajaluu kirjoitti...

voih. tuu emma sääkin päiväkotiin töihin, olis vähän rennompaa.<3.