Reilille on lähdetty ja nyt ehtii vähän raapustaa muistiinpanoja matkasta.
Jätimme taaksemme rakkaan Ljubljanamme perjantai-aamuyönä 2.7. Lähdimme yöjunalla kohti Budapestia. Matka alkoi kahden maissa ja perillä olimme yhdeksän tunnin rutistuken jälkeen. Junassa saimme kerrankin nukuttua makeat unet (kiitos paikkavarauksen ja ikkunapaikkojen, ja etenkin tyhjän kuuden hengen loossin Zagrebin jälkeen). Ilma alkoi kuumentua mitä lähemmäs kello kuroutui kahtatoista ja juna liikkui kohti Unkarin pääkaupunkia.
Löysimme hostellimme aivan Keleti-juna-aseman vierestä. Paikka oli vanhassa kivitalossa, jossa oli kuvankaunis sisäpiha kukkaistutuksineen ja vanhoine mummoineen. Hostelliyö kustansi 7,5 euroa yöltä per henkilö, joten tästä taisi tulla matkamme yksi halvimmista hostellikäynneistä.
Olimme vallan virkeitä junamatkan jälkeen ja lähdimme kiertelemään kaupunkia. Kävelimme läpi nähtävyyksiä ja litkimme vettä helteen vallitsessa. Lämpöä oli varmaan +30 astetta! Onneksi typerä jalkapallomatsi katkaisi kävelyn ja otimme kunnon tauon kahvien ja futiksen äärellä.
Alkuillasta löysimme erinomaisen paikan Budan puolelta - kaupungin puisto. Iso puistoalue, tekojärvi, teatteri, sirkus ja eläintarha samassa pihassa. Rauhallisilla kaduilla kulki muutamia autoja ja sarvijaakkobusseja. Otimme rennosti parikymmentä minuuttia ja katselimme koirien ja lasten leikkejä. Hienoa, että isosta kaupungista löytyy myös iso virkistysalue, josta jokaiselle löytyy varmasti oma pläntti hengähtämiselle.
Yön yli nukuttuamme heräsimme jälleen kuumaan keliin. Nukuin ilman peittoa koko yön ja hyvin tarkesi! Viime Budapestin reissulla kuulin patsaspuistosta, jonne on sijoitettu kommunismin ajan patsaita. Metro-ratikka-bussi-matkaan meni noin tunti ja lopulta pääsimme Memento-puistoon kaupungin laidalle. Paikalla oli kymmenkunta isoa jättiläispatsasta ja vallankumouksessa kaadetun Stalin-patsaan jalat. Ei kovin erikoinen paikka kaiken hehkutuksen jälkeen. Mielenkiintoisinta oli museossa pyörivä salaisien agenttien koulutusvideo, jonka aikana otin reilut 10 minuutin tirsat pimeässä ja viileässä elokuvahuoneessa.
Kakkospäivän iltapäivällä tapasimme vielä couchsurffari Rekan, joka vie meidät erinomaiseen pikkukuppilaan, jonka sisutus oli kuin satukirjasta. Pyörät pyöräilivät katossa, Aku Ankka laskeutui sateenvarjolla kohti lattiaa. Halkaistu kylpyamme toimi kahtena nojatuolina ja joka pöydällä oli värikäs pöytäliina. Suomeksi paikannimi oli Hiljainen, mutta en muista unkarin kielen versiota.
Iltamyöhällä vielä naamariin pihviä ja rasvaista perunaa ja sitten unille. Meiltä jäi vielä näkemättä Budapest yövalaistuksessa Gellertin kukkulalta sekä iso kauppahalli.
Elen Budapest muistarit:
- ei euroja ja supervaikea kurssi!
- edullista ruokaa ja majoitusta
- toimiva joukkoliikenne, ostimme 24h-kortin päiväksi
- Budapest-kortti on yhtä isoa huijausta kuin Vienna-korttikin. Maksaa mansikoita eikä sillä ole aikaa kierrellä joka paikassa, etenkään jos aikaa on yhtä vähän kuin meillä.
- Kaupungin puisto on erinomainen paikka rentoutua, sinne voi ajaa vaikka Manner-Euroopan vanhimmalla metrolinjalla, joka on melkein 130 vuotta vanha!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti