Olen tainnut vähän ihastua uudelleen Sloveniaan. Tai ainakin Ljubljanaan ja vielä tarkemmin Resljeva cesta 32-40 talon alakertaan. Tämä on siis kotitalomme, jonka alakerrasta löytyy pikkuyrittäjiä kymmenisen kappaletta. Löytyy kaksi baaria/kahvilaa, trgovina Bonita joka vastaa suomen R-kioskia tuplasti sympaattisemmalla sisustuksella ja uskomattoman hyvällä ruokavalikoimalla, apteekki, hammaslääkäri, housu- ja sukkakauppa. Lisäksi on pokaalinkaivertaja, kampaamo ja vielä matkatoimisto.
Kävin juuri ostamassa Bonitasta leivän. Käymme siellä aika harvoin, koska ostamme usein suomalaiseen tapaan leipää pakkaseen. Tänään leipä oli kuitenkin loppu ja menin unisilla silmillä hakemaan syötävää naapurikaupasta. Ihana myyjätär, keski-ikäinen rouva, tervehti jokaista kauppaan tulevaa nimeltä. Minua ei tietenkään, koska ei minun nimeäni tiedä. Uskomatonta! Myyjä hymyili kaikille, kysyi mitä kuuluu ja asiakkaan lähtiessä huikkasi vielä perään: "Kaikkea hyvää!" tai "Lepo se imejte!" Herranen aika miten hyvälle tuulelle tulin tästä. Myyjä vieläpä auttoi minua tilaamaan leivän ja korjasi ystävällisesti väärin menneen leivän taivutuksen.
Seuraavaksi marssin hyvän tuulisena ja hymyssä suin naapurikuppilaan Pinquin baariin, joka aukeaa joka aamukuudelta. Täällä tapahtui täysin sama juttu. Kaikki asiakkaat tunsivat toisensa. Tarjoilija tervehti jopa ohikulkijoita ja kyseli mitä heille kuuluu. Sain melkein erikoiskohtelua kehnon sloveenini vuoksi. Aivan uskomattoman ihanaa!
Kuinka monta kertaa Suomessa olen Citymarketin kassalla saanut hymyn tai jonkun toisen kysymyksen kuin: "tarviitko kuittia? behöver du kvittan?"
Vaikka pikkuputiikit joutuvat sulkemaan ovensa Suomen maassa kehnon kannattavuuden ja katoavan asiakaskunnan takia, voisi tuota hymyä testata ihan tavallisessa elämässä. Taidankin tänään hymyillä tuplasti jokaiselle jonka kohtaan.
------
Lisähymyä aiheuttaa se, että sain kutsun häihin elokuulle! Häät on parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti