Beograd Beograd!

Matkalla Belgradiin ja ensimmäinen sadepäivä

"Balkan! Balkan! Balkan! Ovo je Balkan! Come on!" laulaa Milan Stanković.

Tuota biisiä voi kuunnella lukiessa tätä matkapäivitystä. Palasimme siis eilen kymmenen tunnin junamatkalta Belgrad-Ljubljana. Otimme sunnuntai-aamuyöstä junan Belgradiin ja katselimme vesipisaroiden lisäksi paljon unikuvia. Menopaluun hinnaksi tuli noin 70 euroa per pää ja tämä olikin reissumme isoin menoerä. Teimme junamatkan aikana yhden vaihdon Zagrebissa Kroatiassa, missä odotimme vaihtoyhteyttä tunnin verran aamuviideltä.

Rajan ylitys on täälläpäin maailmaa hauska ja jännittävä juttu, koska siirrytään EU:n alueen ulkopuolelle ja saa passiinsa leimoja. Tälläkin matkalla niitä kertyi Kroatiasta ja Serbiasta. Harmittaa, että oma passi menee vanhaksi ensi kesänä ja sen jälkeen saattaa mennä pitkäkin aika seuraavaan leimaan.

Valmistauduimme yöjunailuun kunnon eväillä. Emil leipoi erinomaista margarita-pitsaa ja keitimme kahvit termariin aamua varten. Mukana oli myös reilu kilo hedelmiä, vettä ja pari pussia karkkia minulle sekä pussi suolatikkuja Emilille. Noilla eväillä pärjäsi erinomaisesti ja kannatti kyllä satsatakin. Olen nimittäin huomannut känkkäränkän hiipivän matkaseuraksi, jos eväät ei maistu.

Olimme puolen päivän jälkeen Belgradissa, jossa satoi kaatamalla vettä. Vaihdoimme asemalla euroja dinaareiksi ja etsimme karttaa, jonka avulla suunnistaa hostellille. Sata dinaaria vastaa noin yhtä euroa, joten hintojen kääntäminen oli helppoa. Löysimme asemalta myös hostellimme oman flyerin, jonka ohjeilla pääsimme perille. Ensin oli kuitenkin päästävä johonkin kahvilaan, jossa istua ja ihmetellä ensimmäisiä askelia Serbiassa.

Ensimmäisessä kahvilassa tilasimme tuttuun tapaan kafa sa mlekomit ja bela kafat (kava z mlekom ja bela kava sloveeniksi). Yllätykseksi huomasimme, että täällähän saa polttaa sisätiloissa. Kummasti sitä on tottunut savuttomiin tiloihin. Junamatka väsytti silmiä ja painelimme pikaisesti hostellille torkuille. Hostelli noin 20 minuutin kävelymatkan päässä, vaikka sateessa se tuntui tuplasti pidemmältä.

Matkalla hostellille näimme miltä Belgradissa näytti 1999 Naton pommitusten jälkeen. Ja näyttää muuten edelleen.


Romahtamaisillaan oleva toimistotalo on haluttu säilyttää muistuttamassa pommituksista. Kroatian ja Yhdysvaltojen suurlähetystöillä ei ole ikkunoita ollenkaan, koska ne joka tapauksessa rikottaisiin.

Naurettavan kokoinen katedraali. Ei voinut kuin hekottaa tuon edessä.

Ruusut kukkii!

Tässä vaiheessa en uskonut käyttäväni keltaista takkia yhtä iltaa pidempään..

Illalliseksi rehellinen lihalautanen. Viittä-kuutta eri pihviä ja makkaraa. Lisukkeena tietenkin raakaa sipulia ja ranskikset. Juomaksi serbialaista Jelen-olutta.

Toinen sadepäivä

Ensimmäinen kokonainen päivä Belgradissa oli kaatosateinen. Vettä tuli joka suunnasta. Tuuli niin kovaa, että suihkulähteen suihkut kastelivat ohikulkijoita. Tapasimme iltapäivällä Luka-couchsurffaajan, joka vei meidät Black Turtle -kapakkaan maistelemaan mansikkaolutta. Hän kertoi meille mielenkiintoisista ravintoloista ja paikoista, joissa meidän kannattaisi käydä. Oli helpotus kuulla mikä mikäkin kaupungin osa suunnilleen on paikalliselta. Korvaa matkaoppaan mennen tullen.

Kiertelimme kaupunkia katsellen lähinnä läpikastuvia lenkkareitamme ja varoen vesilätäköitä. Onneksi molemmilla oli koko reissun vakivarusteena vedenpitävät takit ja hieno sateenvarjo. Takkien alle survoimme hupparit, joilla selvisimme uskomatonta kylmyyttä - vain +11 astetta - vastaan.

Ette arvaakkaan kuinka märät mun varpaat on just nyt!

Emilin ja sateen suhde ei ollut rakkautta täynnä.

Etana!

Ratikka tuli vihdoin ja muuttui kesken kaiken seiskasta kakkoseksi, oli siinä kyrillisten kadunnimien kanssa ihmettelemistä. Olinpaikan selvittämiseksi tarvittiin vain kaksi litimärkää karttaa ja kahdet huippuälykkäät aivot.

Illalla herkullisia pannareita suolaisella täytteellä ja upporasvakeittimellä viimeisteltyinä. Tämän pannarikeikan takia missasimme treffit erään couchsurffarin kanssa. Tuli uskomattoman paha mieli, kun tyyppi ei enää halunnutkaan tavata meitä. Masentuneina tajusimme, että meillä oli varmaan sata tekemätöntä juttua ja kirjoitimme pikaisesti kymmenen kohdan to do -lista, johon ei sisältynyt ainuttakaan pussaa ja halaa -kohtaa. Helpotimme mieltämme visiitillä супермаркет-kompleksissa (Supermarket).

супермаркет on vanha kauppakiinteistö, josta on tehty Belgradin näyttäytymispaikka kaikille hipstereille. Vanhassa kaupassa yhdistyy kampaamo, design-vaatekauppa, tilpekauppa, baari, ravintola ja klubi. Hieno kombo! Ja paikka on auki joka päivä keskiyöhön saakka, mikä tarkoittaa keljuja ostosmahdollisuuksia kahden skumppalasin ja kello yhdentoista jälkeen.

Belgradissa näimme toisenkin kahta eri kauppaa yhdistävän liikkeen. Kyseessä oli optikko/silmälasikauppa, jonka yhteydessä oli kahvila. Voisin kuvitella oikeiden kehyksien hankkimisen olevan aikamoista hommaa, joten kahvi välissä voi keventää mieltä. Kustannuksia kahvilan pitämisestä tulee kahvikoneen hankkimisen ja aineksien verran. Kun tämä ja silmälasien kehysten esillepano isketään samaan huoneeseen voi tienata muutaman kivan lisäeuron ja mikä tärkeintä muutaman uskollisen rillejä tarvitsevan asiakkaan lisää.


Kolmas sadepäivä

Toisen yön jälkeen satoi edelleenkin vettä. Otimme bussin Novo Beogradiin eli uudempaan osaan Belgradia, joka löytyy isojen siltojen toiselta puolelta. Kävelimme Itävalta-Unkari -aikojen aikaiseen keskustaan, josta löytyi aivan toisenlaista tunnelmaa kuin kiireisestä Belgradin keskustasta. Uusi-Belgrad on muilta osin jugoaikaisten betonikerrostalojen täyttämä, joten tämä Zemun-niminen kaupungin osa ja sen rantabulevardi ravintolalaivoineen oli mielenkiintoisin kohde.

Kahvilla keltaisessa kahvilassa auringon paistaessa kaksi minuuttia.

Kissa-auto.

Vettä tuli taas välillä taivaan täydeltä ja välillä kuin suihkupullosta. Kävilimme Ušče-kauppakeskukseen, josta ostin vihdoin kuivat kengät ja sukat. Converset lämmittivät sekä mieltä että jalkoja..

Kävellen liikkuu jotenkuten Belgradissa ja se on varmasti mukavaa kun keli sallii. Busseja ja ratikoita kuitenkin kulkee järkevästi, eikä hintakaan päätä huimaa. Yksi ajelu yhdellä bussilla kustantaa 42 senttiä euroissa ja pummillakin tuntui jotkut kulkevan. Jouduimme myös bussilipun tarkastukseen, joten sitäkin kannattaa varoa. Tarkastajat istuivat jo valmiiksi bussissa turvaliiveissä, joten näitä tyyppejä onnistuu välttämäänkin helposti.

Vaarallisuutta ilmassa!

Emil meinaa lähteä lentoon ja karata. Ottakaa äkkiä kiinni!

 

Tapasimme iltapäivästä Aleksandarin, joka on niinikään couchsurffari  ja hän ystävineen vei meidät syömään kaupungin parasta cevapia eli cevapcicia. Voimakkaasti maustettuja lihapötköjä rasvaisen leivän sisässä kajmakilla, ketsupilla, sipulilla ja sinapilla. Nam! Kiertelimme kaupunkia ja aurinko aloitti paistamisen aivan yllättäen. Ihanaa!

Menimme joen rantaan vanhaan varastorakennukseen, joka oli remontoitu jonkinlaiseksi näyttelytilan ja kapakan sekoitukseksi. Teemana oli tällä kertaa Japani ja Japanin kulttuuri. Paikalta sai ostaa serbialaisten nuorten design-käsityöläisten tuotteita ja yläkerrassa oli japanikrääsää pöydät pullollaan. Otimme juomat ja istuimme retron pöydän ääreen juttelemaan kaikenlaista elokuvista, kulttuurieroihin ja asenteisiin. Kun olimme lähdössä paikassa aloitettiin elokuvan katseleminen ja dj-lopetti soittamisen.

Iltamyöhällä tapasimme Aleksandarin ja uuden kaverijoukon kertaalleen. Menimme katsomaan hänen ystävänsä keikkaa Syclon-klubille, jonne mentäessä meille tehtiin turvatarkastus. Hassua sillä paikka ei vaikuttanut tavallista baaria kummoisemmalta. Bändin nimi oli Nutshell tai jotain sinnepäin ja he soittivat coverbiisejä naislaululla ja miehisillä rokkisoundeilla.

Päivän poseeraus!

Tässä vaiheessa matkaa olisin halunnut jatkaa sitä vielä pari päivää jossain toisessa kaupungissa, mutta aamulla lähtevään junaan piti ehtiä. Saimme kyydin hostellille Aleksandarilta ja sanoimme toisillemme hyvää yötä - laku noc.


Kotimatka ja aurinkoinen päivä

Myrskyn jälkeen on poutasää, vai miten se meni?

Puisto. Takana liikenneympyrä, jossa oli 1-6 kaistaa ajajasta riippuen.

Taloja ja puisto.

Aamukahvit ja höyryävät herkkumuffinssit lätkäistiin naamareihin, ostettiin vitosella ruokakassillinen eväitä ja marssittiin junaan. Useita reissaajia näkyi matkassa. Junailu kesti kymmenen tuntia, jonka aikana ehdittiin syödä kaikki eväät, pelata korttia, lukea yksi kirja ja kuunnella musiikkia. Päivällä matkustamisessa on se mukava asia, ettei konnarien ja passintarkastajien tarvitse herätellä matkaajia vähän väliä, maisemia jaksaa katsella ja voi bongailla kaikenlaisia elukoita matkan varrelta. Me näimme hevosia vetämässä romukärryjä autojen seassa, kanoja pihan täydeltä ja kaiken huipuksi koiran, joka ajoi sikaa takaa.

Kotimatkalla.

Elen Belgrad tärpit:
- tupakointi on sallittua joka paikassa --> varaudu siis löyhkääviin varusteisiin.
- kahviloista tykkäävälle Belgrad on kuin taivas, kuppiloita on joka nurkalla
- rahanvaihtokojuja on joka puolella, joten ei kannata hötkyillä vaihtamisen kanssa. Kurssi on lähes sama joka pytingissä
- ruoka on halpaa, mutta vaatteet ja etenkin brändikama kalliita.
- koiran kakkaan saattaa astua, vaikka sitä varoo joka askeleella
- enkulla pärjää mainiosti ja kun sen päälle opettelee muutaman sanan serbokroattia (molim=please, hvala=thank you, zdravo=hello, ciao=bye) pärjää vallan mainiosti
- kartta voi olla latinalaisilla ja katujen kyltit kyrillisillä kirjaimilla
- kyrillisistä selviää ilmaisen turistiopaslehdykän avulla, josta löytyi selitys kaikille kirjaimille.
- Belgradissa pitää rekisteröityä ulkomaalaiseksi poliisille. Tämä hoituu helpoiten hostellin kautta. Meidän hostelli hoiti tämän puolestamme ja antoi kouraan varmennuslaput (confirmation of registration of recidence stay of the forigner), joita käytettiin passien sijasta kaupungilla.
- paikkoja joissa kantsii käydä:
HypermarketKalemegdan vanhat rauniot ja tykit
Kaiken maailman kuppilat joka puolella!
Skadarska ja Cara Dusana kadut