Nyt pieni salaattianalyysi.

 "Miehen on tehtävä miehen työ." Herra Leikkuumestari

Olen kovin tykästynyt salaattiin, koska se on a) terveellistä b) vihreää ja c) luvattoman edullista täällä. Siksi olin syönyt paljon tuota herkkua. Eihän se yksinään hyvää ole, mutta kun siihen sekoittaa kaveriksi tomattia ja kurkkua, jota en muuten söisi kirveelläkään, niin hyvää tulee. Parasta salaatissani on kuitenkin kastike ja rakenne.

Jättiläissalaatti on syönyt kaikki Suomen pikkusalaatit ja siksi se on noin iso.

Kastikkeista kuninkain on punasipuli-balsamico-e.v.v.o.-sokeri-pippuri-suolahippunen -sekoitus. Salaatti kaipaa myös rakennetta. Salaatissa pitää olla eritavalla suussa raksuvia, liiskautuvia, pehmeneviä ja maistuvia elementtejä. Olen sotkenut omaani täällä tavallisesti vain keittojen päällä käytettäviä taikinakuplia. Kyseessä on mitä luultavammin upporasvassa keitettävät taikinatipat, jotka ovat erittäin rapeita ja erinomainen salaatin raksauttaja. Ei raskauttaja vaan raksauttaja, koska ne raksuvat suussa. Lisäksi olen haaveillut erittäin rapeaksi paistetusta pekonista ja pähkinärouheesta.

Herkkusalaattia on myös perunasalaatti, johon voi kätkeä salamia, kanamunaa ja persilijaa. Ja reilusti mustapippuria noms.

Ah salamii!