Olimme viime lauantaina Pian ja Andrean kanssa maailman ihanimmalla piknikillä Lipicassa. Lipica on aivan Italian rajalla ja siellä kasvatetaan hevosia. Kyllä, minä menin katsomaan hevosia vapaaehtoisesti..
Ajoimme pikkuruisella vuokra-autolla Lipicaan ja menomatkalla kävimme myös kiipeämässä pikkuruiselle mäennyppylälle 800 metrin korkeuteen katsomaan yhtä kirkkoa.
Automatka meni mukavasti Emilin ja Pian nukkuessa ja päästyämme Lipicaan valloitimme hevosnurmen vierestä itsellemme piknikpaikan. Hevoset käyskentelivät meidän vieressä aidan toisella puolella ja me nautittiin toistemme seurasta ja herkullisesta pastasalaatista, juustosarvista ja hedelmistä toisella puolella.
Olin vessassa kun Emil näki maailman suurimman perhosen ja kuuli, kuinka kymmenet hevoset laukkasivat pitkin nurmea. En ole ehkä ikinä ollut näin kateellinen.
Tuo on vielä nuori, koska se on vähän likaisen näköinen.
Andrea pohtii ollakko vai eikö.
Aurinkoviltti ja herkkueväät noms!
Koskin hevosta. Se oli lämmin.
Lämmin oli myös aidan toisella puolella. Sinne olisi myös pitänyt maksaa.
Lipican hevosia pidetään parhaimpana rotuna kouluratsastukselle. Wienissä sijatiseva Espanjalainen ratsastuskoulu käyttää vain Lipican hevosia ja tämä arvokas rastastuskoulu on ollut olemassa jo 500 vuotta. Espanjalainen ratsastuskoulu perustettiin Habsburgien aikaan ja siellä harjoitetaan ns. korkeaa kouluratsastusta, jossa hevosella täytyy olla erityisiä piirteitä ja juuri Lipican valkoiset hevoset sopivat tuohon hommaan.
Hevoset syntyvät tummina ja harmaantuvat valkoisiksi iän myötä. Joskus syntyy myös hevonen, joka ei muutu valkeaksi ja Espanjalaisessa ratsastuskoulussa onkin tavattu pitää aina yhtä tummaa hevosta.
Näitä hevosia ei alunperin ole tarkoitettu viihdyttämään rikkaita Wieniläisherroja ja -rouvia vaan ne olivat myös oivia taisteluhevosia. Tämä johtui niiden taidosta hypätä ja potkaista samaan aikaan.
Espanjalaiseen ratsastuskouluun hevoset päätyivät 1500-luvulla ja siellä niitä edelleen koulutetaan. Mielenkiintoinen ja aika yllättävä juttu oli se, että ratsastuskoulussa hevosia ratsastavat miehet. Mitään kieltoa ei naisille kouluun ole, mutta silti ensimmäiset naiset läpäisivät pääsykokeen vasta 2000-luvulla.
Emme jaksaneet pulittaa Lipicassa koko budjettiamme hevosiin, joten lähdimme piipahtamaan rannikolla (jälleen kerran). Yhdestä risteyksestä otimme kuitenkin väärän suunnan ja päädyimme Triesteen Italiaan! Oli hassua eksyä ja käydä samalla Italiassa syömässä jätskiä ja katsomassa vähän toisenlaista maata.
Italiassa jee!
Trieste.
Välimeri ja kalamies.
Surkea katusoittaja. Teki mieli pyytää herraa lopettamaan laulanta ja keskittyvän soittoon. Tai vaikka tuulen kuunteluun.
Minä ja Pia.
Karuselli!
Setä ja matkaseurani.
Takas kotii!
Kotiin matkattiin pikapikaa moottoritietä ja kyllä se pikkuinen Renault Clio tuntui itkevän aina kun ajettiin yli 130 km/h. Ensi kerralla satsaan vähän isompaan autoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti